FAKTAPOHJAISEN JULKISEN KESKUSTELUN PUOLESTA

    Tunteiden verkko

    01.09.2021 Joonas Pörsti

    Disinformaatio leviää verkossa, koska sen avulla ilmaistaan tunteita ja rakennetaan sosiaalisia suhteita. Tämä tulisi huomioida informaatiolukutaidon opetuksessa, sanoo professori Anja Bechmann.


    Tanskalaisen Aarhusin yliopiston mediatutkimuksen professori Anja Bechmann on johtavia eurooppalaisia digitaalisen median ja disinformaation tutkijoita. Syyskuun alusta hän on ottanut vetovastuun pohjoismaisesta Nordis-verkostosta, jonka jäsen Faktabaari on.

    EU:n rahoittamassa kaksivuotisessa pilottihankkeessa neljän maan tutkijat ja faktantarkistajat yhdistävät osaamisensa verkossa leviävän dis- ja misinformaation torjumiseksi. 

    Misinformaatio voi olla sisällöltään samanlaista kuin disinformaatio: sillä tarkoitetaan virheellistä tai harhaanjohtavaa informaatiota. Erotuksena on, että misinformaatio voi olla myös tahatonta kun taas disinformaatiota levitetään tarkoituksella. 

    Nordis on yksi kahdeksasta alueellisesta verkostosta eurooppalaisessa EDMO-yhteistyössä. Anja Bechmann kuuluu EDMO:n johtokuntaan, joten hänellä on hyvä näköala myös alan eurooppalaiseen tutkimusyhteistyöhön.

    Mikä on digitaalisen median tutkimuksen nykytilanne – mitä olemme saaneet selville näistä ilmiöistä? 

    Olemme oppineet erityisesti yhdysvaltalaisesta tutkimuksesta, että disinformaatio ei näyttele kovin suurta osaa ihmisten uutisvirrassa. Toisaalta tiedämme myös, että verkossa disinformaatio liikkuu nopeasti ja laajalle, jopa nopeammin ja laajemmalle kuin paikkaansa pitävät, todennetut uutiset. 

    Nordis-verkoston tärkeimpiä tutkimustavoitteita on syventää ymmärrystämme disinformaation leviämisen logiikasta. Kun tunnemme toimintalogiikan, voimme kohdentaa vastatoimet paremmin niin algoritmien kuin digitaalisen medialukutaidon osalta.

    Covid-pandemia on muuttanut kokonaiskuvaamme misinformaatiosta. Tähän asti on levitetty eniten poliittista misinformaatiota. Covid-misinformaatio on uudenlaista eikä noudata samaa logiikkaa. Se kehittyy kaiken aikaa samalla kun tietämyksemme lisääntyy. Samalla se on luonteeltaan globaalia: on vaikeampaa tarkistaa väitteitä, jotka liittyvät tapahtumiin vaikkapa Kiinan Wuhanissa.

    Minkälaista tutkimusta EU:n laajuisen EDMO:n alla tehdään seuraavina vuosina?

    EDMO:ssa kartoitamme, mitä Euroopassa on jo julkaistu digitaalisen median disinformaatiosta. Rakennamme siitä verkkoon tietokannan, joka palvelee helposti kaikkia käyttäjiä. Tavoitteena on lisätä tutkimuksen näkyvyyttä ja luoda uusia yhteyksiä faktantarkistajien ja tutkijoiden välille. 

    Sen lisäksi herätämme keskustelua tutkijoiden pääsystä sosiaalisen median palveluiden tietokantoihin. Esimerkiksi Facebook esti juuri hiljattain New Yorkin yliopiston tutkijoiden pääsyn mainoskirjastoonsa. Facebook pelkää selvästi [poliittista mainontaa kartoittaneiden] tutkijoiden työtä, vaikka väittää etteivät mainostajat ole rikkoneet sen sopimusehtoja.

    Sosiaalisen median yritykset avasivat mainoskirjastojaan tutkijoiden käyttöön Euroopan komission kanssa solmitun käytännesäännön mukaisesti. Selvityksissä on havaittu, ettei huomattavaa osaa käyttäjille kohdennetuista mainoksista ole kuitenkaan lisätty näihin mainoskirjastoihin. Se on hyvin huolestuttavaa. Herää kysymys, mitä muita rajoituksia yritykset ovat asettaneet ennen kuin luovuttavat tietoja tutkijoille.

    Entä mitä tutkitaan pohjoismaisessa Nordis-verkostossa?

    Nordiksessa on kiinnostavaa tarkastella, kuinka kansainvälistä misinformaatio on Pohjoismaissa, miten se liikkuu maiden rajojen yli ja miten se eroaa muualla maailmassa levitetystä misinformaatiosta. 

    Samoin kiinnostavaa on verkon supervaikuttajien osuus disinformaation leviämisessä Pohjoismaissa: miten heidän ja suurten joukkojen välinen vuorovaikutus toimii?
    Supervaikuttajien roolia on tutkittu Yhdysvalloissa ja jonkin verran Britanniassa. Tiedämme, että suuri osa verkon misinformaatiosta on lähtöisin heiltä, mutta sen vaikutuksia tunnetaan huonommin. Uskon, että yhteistyö faktantarkistajien kanssa voi viedä tutkimusta eteenpäin.

    Näiden supervaikuttajien tai -levittäjien ohella on tärkeää tutkia verkon vaikuttajia ylipäätään. Ne voivat olla yksittäisiä henkilöitä mutta myös sosiaalisen median tilejä, jotka levittävät verkon misinformaatiota nopeasti. Pohjoismaissa dynamiikka voi poiketa Yhdysvalloista, jossa poliittinen järjestelmä ja media toimivat eri tavoin. Myös yhteiskunnallinen luottamus ja koulutustaso ovat siellä toisenlaisia. Siksi tätä on tarpeen tutkia erikseen Pohjoismaissa.

    Ovatko disinformaation levittämisen mekanismit muuttuneet viime vuosina?

    Disinformaation ja jossain määrin myös misinformaation torjunta on noussut politiikan asialistalla korkealle. Sen seurauksena sosiaalisen median yritykset, kuten Twitter, ovat tiukentaneet misinformaation tunnistamiseen suunniteltuja algoritmejaan. Samoin Facebook poistaa tilejä tai rajoittaa niiden näkyvyyttä nykyään herkemmin. Algoritmit reagoivat paljon nopeammin ja aggressiivisemmin kuin ennen. Siksi ne voivat tuottaa myös vääriä varoituksia ja johtaa sensuuriin. 

    Emme kuitenkaan tiedä, kuinka hyvin algoritmit toimivat, koska digitaaliset palvelut rajoittavat tutkijoiden pääsyä tietokantoihinsa. Tutkijoiden ja etenkin Facebookin suhteet ovat nyt hyvin kireät. Se on haitallista koko yhteiskunnan kannalta.

    Youtuben osuus näyttäisi olevan nousussa ainakin Suomessa levitetystä disinformaatiosta koronapandemian aikana. Näkyykö sama ilmiö muualla? 

    Youtube on Facebookin jälkeen käytetyin digialusta Tanskassa. Se on tutkijoiden kannalta todella kiinnostava mutta vielä vaikeampi tutkimuskohde kuin muu digitaalinen media. Videoiden sisältämän disinformaation tunnistamiseksi on vähemmän työkaluja käytössä. Silti niitä kannattaa tutkia. Tutkijoille on tärkeää jakaa tietoa faktantarkistajien kanssa siitä, miten videoita kannattaa tutkia ja seurata.

    Yksi tavoitteistamme on lähentää faktantarkistustyötä eri Pohjoismaissa esimerkiksi sen osalta, miten tarkistettavia väitteitä käsitellään ja luokitellaan arviointiasteikoilla. Jos pääsemme siihen, on helpompi tunnistaa disinformaatiota ja erilaisia malleja, joilla sitä levitetään. Faktantarkistusta kaipaavia tarinoita on liikkeellä paljon, mutta vaikeampaa on ennakoida, mikä niistä nousee vaikuttavaksi tai leviää erityisen nopeasti.