Politiikkatoimilla ei näytä olleen koronapandemian aikana olennaista vaikutusta suomalaisten korkeampaan kuolleisuuteen verrattuna muihin Pohjoismaihin. Ainakin osittain ylikuolleisuus selittyy iäkkäämmällä väestöllä.
Oulun Perussuomalaiset ry julkaisi 9. helmikuuta 2026 Facebookissa päivityksen, jossa väitettiin hallituksen Covid-19-toimien johtaneen Suomessa kaksinkertaiseen ylikuolleisuuteen muihin pohjoismaihin verrattuna vuosina 2020-2022.
'’Viher-vasemmisto-keskusta-hallituksen Covid-19-toimet aiheuttivat kaksinkertaisen ylikuolleisuuden Suomessa!”, puolueen paikallisosasto viestitti.
Väitteitä rokotusten ja koronapandemian muiden torjuntatoimien aiheuttamasta ylikuolleisuudesta on esitetty usein myös muualla sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi lyhytviestipalvelu X:ssä. Perussuomalaisten julkaisussa väitettä perusteltiin tieteellisellä tutkimuksella, minkä vuoksi sitä on syytä tarkastella lähemmin. Faktabaari sai väitteestä lomakkeella tarkistuspyynnön.
Perussuomalaiset siteerasi ikääntyneiden kuolleisuutta käsittelevää artikkelia, joka julkaistiin kesäkuussa 2024 Scandinavian Journal of Public Health -tiedelehdessä:
“COVID-19-kuolleisuus oli Ruotsissa korkeampi kuin Tanskassa, Suomessa ja Norjassa. Elinajanodote laski Ruotsissa vuonna 2020, palautui osittain vuosina 2021 ja 2022, kun taas Tanskassa, Norjassa ja Suomessa elinajanodote laski vuosina 2021 ja 2022.
Ylimääräinen kuolleisuus vuosina 2020-2022 oli kuitenkin samankaltainen Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa ja noin kaksinkertainen Suomessa.”
Tutkimustiedon laajempi tarkastelu ja asiantuntijalausunnot osoittavat, että väite Suomen kaksinkertaisesta ylikuolleisuudesta on virheellinen.
'’Tutkimuksessa on yksinkertaistuksia, eikä siinä ole huomioitu Suomen väestörakennetta. Vaikka raportoitujen kuolemien määrät ovatkin oikein, on odotettu kuolleisuus arvioitu liian alhaiseksi, minkä seurauksena ylikuolleisuus näyttäytyy todellista suurempana’’, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Tuija Leino. Ylikuolleisuudella tarkoitetaan tilastolliset odotukset ylittävää kuolleisuutta.
Leinon mukaan Suomen muita Pohjoismaita korkeampi koronakuolleisuus selittyy ainakin osittain sillä, että Suomen väestö on selkeästi Norjaa ja Tanskaa vanhempi. Vaikka rajoitustoimet olivat niissä samanlaisia kuin Suomessa, Norja ja Tanska eivät olleet koronapandemian aikana ikärakenteensa vuoksi yhtä haavoittuvaisia kuin Suomi.
Sodanjälkeisistä suurista ikäluokista johtuen kuolleisuus on kasvanut Suomessa jo vuodesta 2005 alkaen. Tätä trendiä ei ole Leinon mukaan huomioitu Oulun perussuomalaisten siteeraamassa tutkimuksessa, vaan siinä on oletettu, että Suomessa olisi kuollut myös koronavuosina 54 000 henkeä kuten aikaisempina vuosina. Kaikki ylimenevä on tulkittu ylikuolleisuudeksi. Kuten Tilastokeskuksen kaavio osoittaa, Suomen väestö kuitenkin ikääntyi nopeasti vuosina 2020-2022, minkä seurauksena kuolleisuus olisi kasvanut koronavuosina joka tapauksessa.
Kuva: Tilastokeskus
Nature-tiedelehdessä tammikuussa 2026 julkaistu standardoituihin lukuihin perustuva laaja EuroMOMO-tutkimus antaa huomattavasti maltillisemman kuvan koronavuosien ylikuolleisuudesta Suomessa. Ylikuolleisuutta eri Euroopan maissa voi tarkastella alla olevasta kaaviosta, eikä se nouse Suomessa missään vaiheessa erityisen korkeaksi vuosina 2020-2023 verrattuna moniin muihin maihin.
Pandemian ensimmäiset kuolleisuuspiikit olivat Suomessa erittäin matalia, kuten muissakin Pohjoismaissa Ruotsia lukuunottamatta, mikä johtui tiukoista rajoitustoimista. Pandemian loppupäähän sijoittuvaa suhteellisesti korkeampaa kuolleisuutta Suomessa selittävät taas tiukat rajoitukset ensimmäisten aaltojen aikana, minkä seurauksena erityisen iäkäs väestö ei altistunut virukselle ennen kuin rajoituksia purettiin vuoden 2022 aikana.
Rajoitusten tarkan noudattamisen seurauksena myös monet muut tartuntataudit, kuten influenssa ja rs-virus katosivat kierrosta ja palasivat samanaikaisesti koronaviruksen kanssa vuonna 2022, mitä on kuvailtu kolmoisepidemiaksi.
Leinon mukaan myöskään hallituksen toimia ei voida pitää syynä ylikuolleisuuteen. Hallituksen asettamat kontaktirajoitukset hillitsivät tehokkaasti taudin leviämistä, mutta viruksen leviäminen ikääntyneiden keskuuteen oli lopulta väistämätöntä. Ylikuolleisuuden välttäminen olisi ollut käytännössä mahdotonta, sillä vaikka myöhemmät virusvariantit, kuten vuodesta 2022 eteenpäin levinnyt omikron, olivat vähemmän vaarallisia väestölle yleisesti, aiheuttivat ne edelleen merkittävää kuolleisuutta vanhimmissa ikäryhmissä.
Leino katsoo, että joitain rajoituksia olisi voitu purkaa jopa aiemminkin, jolloin olisi kyetty ehkäisemään esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikkenemistä. Siihen vaikuttivat muun muassa koulujen sulut ja harrastusten rajoittaminen. Myös elinkeinoelämän elpymisen kannalta rajoitusten avaaminen olisi voinut olla hyödyllistä. Hallituksen rajoituksia on jälkikäteen arvioinut kriittisesti myös THL:n johtaja Mika Salminen.
THL julkaisi maaliskuun alussa tiedotteen, jossa se kommentoi Suomen pandemia-ajan ylikuolleisuustilannetta. THL:n mukaan tuore tutkimus osoittaa, että ylikuolleisuus oli pandemian aikana vähäistä Suomessa, Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Irlannissa ja Luxemburgissa.
Suomi pärjäsi eurooppalaisittain hyvin mutta pohjoismaista heikoiten
Faktabaari haastatteli aiheesta myös kuolleisuutta ja väestökehitystä tutkinutta Jonas Schöleyta saksalaisesta Max Planck -instituutista.
Hänen mukaansa perussuomalaisten päivitykseen liitetty tutkimus ei tue väitettä Suomen hallituksen toimien aiheuttamasta ylikuolleisuudesta. Hän huomauttaa, ettei tutkimuksessa esitetty minkäänlaista yhteyttä koronakuolemien ja politiikkatoimien välillä tai edes tutkittu politiikkatoimia.
Ylikuolleisuutta on tarkasteltu tutkimuksessa kahden mittarin, elinajanodotteen ja ylikuolleisuusasteen kautta. Elinajanodotteen perusteella tutkimuksessa päädytään siihen, ettei esimerkiksi Suomen ja Ruotsin välillä ole suuria eroja kokonaiskuolleisuudessa.
Pelkästään ylikuolleisuutta tarkasteltaessa päädytään siihen, että Suomi pärjäsi selvästi heikommin kuin Ruotsi. Suomen heikompi menestys käy ilmi myös kuolleisuutta Euroopan tasolla vuosina 2020-2024 tarkastelevassa tutkimuksessa, jossa Schöley on mukana.
Erilaisten tulosten vuoksi vahvojen johtopäätösten vetäminen on Schöleyn mukaan haastavaa. Keskeistä olisikin keskittyä tekijöihin, jotka eivät muutu mittaustavasta riippuen. Hänen mukaansa on kuitenkin selvää, että Ruotsi selviytyi koronapandemiasta Euroopan tasolla hyvin, kun tarkastellaan vuosien 2020-2022 kokonaiskuolleisuutta. Selvää on myös se, että Suomi menestyi heikommin kuin muut pohjoismaat. Tämä kehitys alkoi vuodesta 2022, jolloin Suomessa alettiin poistaa rajoituksia.
Tilastodatan perusteella Norjan ja Tanskan tilanne oli Suomea parempi ja lähempänä Ruotsia, vaikka myös Norjassa ja Tanskassa otettiin Suomen tavoin käyttöön tiukat rajoitukset pandemian alkuvaiheessa.
'’Erot Suomen ja Ruotsin rajoitustoimenpiteissä eivät yksin riitä selittämään tilannetta, sillä Tanskassa ja Norjassa linjaukset olivat pitkälti Suomen kaltaisia, mutta niiden kehitys muistuttaa enemmän Ruotsia. Suomi näyttäytyy näin ollen jossain määrin poikkeuksena Pohjoismaiden joukossa’’, Schöley sanoo.
Hän ei pidä väestörakennetta riittävänä selittävänä tekijänä Suomen tilanteelle, mutta ei osaa kuitenkaan arvioida tarkemmin Suomen heikompaa kehitystä verrattuna muihin Pohjoismaihin ilman yksityiskohtaisempaa taustatekijöiden tarkastelua, erityisesti kuolinsyytilastojen osalta.
Rokotukset vähensivät kuolleisuutta
Yleisesti ne maat, kuten Ruotsi ja Sveitsi, joissa ensimmäinen aalto oli korkein, mutta joissa kuolleisuus laski sen jälkeen tasaisesti, pärjäsivät hyvin Euroopan tasolla. Suomi kuuluu samaan joukkoon esimerkiksi Saksan ja Tanskan kanssa, joissa suurin kuolleisuuspiikki nähtiin myöhemmin, koska viruksen leviämistä onnistuttiin alkuvaiheessa hillitsemään poikkeuksellisen tehokkaasti.
Toisaalta molemmat näistä ryhmistä menestyivät eurooppalaisessa vertailussa hyvin. Niiden keskeisin ero ei lopulta liity niinkään ylikuolleisuuden kokonaismäärään, vaan sen ajoittumiseen. Heikoimmin koko pandemia-ajan kokonaiskuolleisuutta Euroopan tasolla tarkasteltaessa menestyivät ne maat, kuten Bulgaria ja Slovakia, joissa rokotustaso oli matalampi. Ne kärsivät poikkeuksellisen korkeasta kuolleisuudesta toisen ja kolmannen aallon aikana vuosina 2021-2022.
Vastauksessaan Faktabaarille Oulun perussuomalaisten puheenjohtaja Matti Rinnekangas viittaa erityisesti Suomen korkeaan ylikuolleisuuteen vuonna 2022 verrattuna muihin Pohjoismaihin. “Ikävakiointi pienentää eroa, mutta ei poista sitä täysin - Suomi erottuu negatiivisesti myös monissa vakioiduissa malleissa”, Rinnekangas viestittää.
Yhteenvetona voidaan kuitenkin todeta, että asiantuntija-arvioiden mukaan hallituksen koronan aikaisten toimien ja ylikuolleisuuden välillä ei ole selkeää yhteyttä. Ylikuolleisuuden välttäminen olisi käytännössä ollut mahdotonta, sillä Suomen iäkäs väestö olisi altistunut virukselle joka tapauksessa. Myös myöhemmät virusmuunnokset, kuten omikron, aiheuttivat edelleen merkittävää kuolleisuutta riskiryhmissä, vaikka ne olivatkin suurimmalle osalle väestöstä rokotusten ansiosta melko vaarattomia.
Koko koronapandemian aikaista kokonaiskuolleisuutta tarkasteltaessa ero muihin pohjoismaihin ei ole merkittävä, vaikka Suomi menestyikin kiistatta pohjoismaista heikoiten. Kun ikärakenne huomioidaan, pohjoismaiden väliset erot ylikuolleisuudessa pienenevät. Hallituksen asettamilla rajoituksilla oli kielteisiä vaikutuksia erityisesti lasten, nuorten ja ikääntyneiden hyvinvoinnin kannalta.
Kuva: Koronapotilasta hoidettiin espanjalaisessa sairaalassa kesällä 2020. iStock Photo
Oletko törmännyt väitteisiin, jotka Faktabaarin olisi syytä tarkastaa? Kerro niistä meille lomakkeella!
Jaa eteenpäin
