[box] Julkaisemme Baaripuhetta-sarjassa taustoittavia asiantuntijakolumneja niin faktantarkistukseen kuin julkiseen poliittiseen keskusteluun liittyen.[/box]
– Mikko Jakonen, YTT, Dosentti
Länsimaisissa yhteiskunnissa koulutettuja ihmisiä on huomattavan paljon, mikä tekee niistä monitasoisia asiantuntijayhteiskuntia.
Nykyaikainen mediaympäristö on täynnä asiantuntijoita. Television asiaohjelmissa käydään monipuolisia keskusteluja erilaisten tutkijoiden, ”kaiken maailman dosenttien” ja professoreiden kanssa. Aiheina ovat esimerkiksi sote -uudistus, Syyrian tilanne tai Venäjän tulevat vaalit.
Kun maailmalla tapahtuu jotain yllättävää, esiintyy tv-uutisissa yleensä asiantuntijoita valottamassa tilanteen taustoja.
Toisaalta kaupallisessa yhteiskunnassa asiantuntijuus on valjastettu laajamittaisesti mm. mainos- ja markkinointitarkoituksiin. Asiantuntijan brändiä käytetään myytäessä ihmisille erilaisia asioita, olivat ne sitten sänkyjä, kenkiä, sykemittareita, lisäravinteita, elämäntapoja tai poliittisia mielipiteitä. Asiantuntijuus on arvostettua siis myös sanan varsinaisessa taloudellisessa merkityksessä.
Korkeakoulutetuilla ihmisillä voi myös olla poliittisia näkemyksiä tai he voivat toimia jopa joidenkin tahojen puolesta puhujina. Asiantuntijuutta saatetaan käyttää väärin ja ohjata sillä ihmisten mielipiteitä valheellisesti.
Usein voikin tuntua, että asiantuntijat ovat vain tiettyjen näkemysten kauppiaita, eikä mitään varsinaisesti luotettavaa tahoa ole enää olemassa. Muiden muassa näistä ristiriidoista syntyy keskustelu ”totuuden jälkeisestä” aikakaudesta, jossa tosiasia tietoa ei enää ole, vaan se on väistynyt erilaisten mielipiteiden ja näkemysten tieltä.
Akateeminen asiantuntijuus
Merkittävä osa valtavirtamedian, siis yleiset journalistiset periaatteet allekirjoittavien ja yleisön parissa seuratuimpien suurten medioiden, käyttämistä asiantuntijoista edustaa nykyaikaista akateemista asiantuntijuutta.
Näiden akateemisten asiantuntijoiden tietoon olemme tottuneet luottamaan läpi 1900 -luvun. He ovat olleet tieteen eturintamassa rakentamassa modernia yhteiskuntaa eri aloilla. Akateemisen perustutkimuksen ja sitä soveltavien monien alojen ansiosta olemme saaneet nauttia länsimaissa erittäin korkeasta elintasosta.
Näkemysasiantuntijuus
On kuitenkin hyvä huomata, että mediassa käytetään monia erilaisia asiantuntijoita. Yleisemmin sekaisin voivat mennä akateemisen asiantuntijan ja näkemysasiantuntijan roolit. Akateemisen tai muun korkeakoulutuksen saaneita ihmisiä työskentelee yhteiskunnan eri osa-alueilla, myös erilaisissa poliittiseen tai taloudelliseen vaikuttamiseen erikoistuneissa kansalaisjärjestöissä, yrityksissä ja organisaatioissa.
Media voi siis käyttää asiantuntijoina korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka toimivat asiantuntijatehtävissä sellaisissa organisaatioissa, jotka pyrkivät ajamaan voimakkaasti eteenpäin tiettyjä tavoitteita. Esimerkiksi ydinvoimayhtiöiden asiantuntijat ovat alansa huippuasiantuntijoita, mutta samalla he ovat myös ydinvoimateknologian puolestapuhujia.
Näkemysasiantuntijoiden asiantuntijuus ei ole kuitenkaan yhtään vähempiarvoista kuin akateemisen asiantuntijan. Näkemysasiantuntija ei välttämättä kuitenkaan katso asioita samasta näkökulmasta kuin akateeminen asiantuntija.
Usein akateemisten asiantuntijoiden ja näkemysasiantuntijoiden vuoropuhelusta syntyy hedelmällisiä keskusteluja, joissa yhdistyvät alan monipuolinen tietämys, sekä toisaalta myös tavoitteellisuus, johon tiedonmuodostuksella pyritään.
Kokemusasiantuntijuus
Edellä mainittujen varsin yleisten asiantuntijuuden muotojen lisäksi media nostaa esiin entistä enemmän erilaisia kokemusasiantuntijoita. He voivat olla silminnäkijöitä tai sitten ”kadun ihmisiä”, jotka kertovat mielipiteensä eri asioista.
Kokemusasiantuntijoilla tarkoitetaan myös sanan arkipäiväistä muotoa tarkemmassa merkityksessä ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi tai seuranneet läheltä jotain merkittävää tapahtumaa tai kehityskulkua. Esimerkiksi mielenterveys- tai alkoholiongelmista kärsineet ihmiset voivat kertoa paljonkin siitä, kuinka esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmä voi auttaa ja missä ovat mahdolliset ongelmakohdat hoidon saamisessa.
Muita esimerkkejä hieman erityyppisestä kokemusasiantuntijuudesta löytyy vaikkapa urheilujournalismista. Mille tahansa lajille löytyy asiantuntija: jääkiekko, jalkapallo, rullalautailu tai vesihiihto saavat aina tuekseen asiantuntijakommentaattorin näkemykset. Näiden asiantuntijoiden tietämys ei yleensä perustu akateemiseen koulutukseen, vaan pikemminkin pitkäaikaiseen kokemukseen tietyn lajin parista.
Tällaiset asiantuntijat käyttäytyvät yleensä perinteisten akateemisten asiantuntijoiden tavoin: he analysoivat tilannetta, tarkastelevat eri toimijoiden vahvuuksia ja heikkouksia ja rakentavat myös laajempaa yleiskäsitystä esimerkiksi pelkkien pelitapahtumien sijaan. He voivat puhua pelaajien taustaorganisaatiosta, harjoitusohjelmista ja valmennusperiaatteista.
Tässä mielessä nämä asiantuntijat eivät ole ainoastaan kokemusasiantuntijoita, vaan myös eräänlaisia näköalapaikan asiantuntijoita. Heillä voi olla alan koulutusta, mutta ennen kaikkea heillä on käytännön työstä tai toiminnasta tullutta monipuolista näkemystä organisaatioista.
Mistä asiantuntijan tunnistaa?
Etenkin yhteiskunta-, talous- ja humanististen tieteiden alueella on useita erilaisia tieteellisiä perinteitä, jotka voivat antaa hyvinkin erilaisia selityksiä samoille ilmiöille. Hämmennystä voi myös herättää se, kuinka asiantuntijoiden näkemykset voivat olla lähes vastakkaisia vaikka he edustavat samaa tieteenalaa.
Kuinka esimerkiksi yksi lääkäri voi sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on terveyden avain, kun taas toisen varoittaa siitä tiukin sanoin?
Median ja yhteiskunnan seuraajan olisi hyvä tunnistaa edellä kuvattuja erilaisia asiantuntijoiden rooleja. Toiseksi, aidolle asiantuntijuudelle on tyypillistä valmius keskusteluun, ymmärrys oman tieto- ja taitotason rajallisuudesta, sekä kyky vastaanottaa kritiikkiä.
Asiantuntijat eivät yleensä siis esitä tietävänsä kaikkea kaikesta, eivätkä usko omaavansa tai edustavansa lopullista, ikuista ja ainutlaatuista totuutta.
Asiantuntija on kiinnostunut uusista ja omista tiedoista ja näkemyksistä poikkeavista kannoista. Hän osaa arvioida niitä sijoittamalla ne laajempaan kontekstiin ja antaa arvoa myös näkemyksille, jotka eivät välttämättä sijoitu tiedeyhteisön kaikkein turvallisimpaan ja valtavirtaisimpaan ytimeen. Asiantuntija osaa myös erottaa perustellut argumentit mielipiteistä, mutta antaa arvoa mielipiteille ihmisten ilmaisunvapauteen liittyvänä ja keskustelua eri tavoin eteenpäin vievänä tasona.
Asiantuntijat ja totuus
Asiantuntijoihin kohdistetaan entistä enemmän kritiikkiä. Monet kysyvät: Ovatko käytetyt asiantuntijat todella puolueettomia vaikka heidän titteleinään onkin professori, dosentti tai väitöskirjatutkija? Kuinka valtion talouspolitiikasta tai Suomen ja Venäjän suhteista voidaan olla myös asiantuntijoiden parissa niin eri mieltä? Yhtäältä tällainen asiantuntijoiden leimaaminen poliittisiksi on yksi osa nykyistä mediassa tapahtuvaa poliittista vaikuttamistyötä.
Asiantuntijoiden asemaa pyritään siis heiluttamaan kiistämällä heidän puolueettomuutensa tai esittämällä usein hyvinkin yliampuvia tulkintoja akateemisten asiantuntijoiden motiiveista. Tämä ruokkii epävarmuutta ja puheita ”totuuden jälkeisestä aikakaudesta”, jolloin kehenkään ei voi luottaa.
Samalla kun siis yhtäältä luotamme ja tarvitsemme asiantuntijoita enemmän kuin koskaan, suhtaudumme myös entistä kriittisemmin siihen tietoon jota meille tarjotaan.
Vaikka kriittisyys voi kääntyä edellä esitetyksi huuteluksi ja tahalliseksi epäselvyyden lietsomiseksi, kertoo kansalaisten kriittisyys perimmiltään nähdäkseni siitä, että asiantuntijayhteiskunnan perustat ovat erinomaisessa kunnossa. Demokraattisen yhteiskunnan edellytyksiä ovat epäilys, avoimuus ja perustelujen vaatiminen esitetyiltä näkemyksiltä ja päätöksiltä.
Yhteiskunta, joka luottaisi sokeasti asiantuntijoihin, olisi täysin ideologinen ja poliittinen yhteiskunta.
Siksi puheet totuuden jälkeisestä ajasta ovat vahvasti liioiteltuja. Yksinkertaista totuutta ei koskaan ole ollut, eikä sitä tule yhteiskunnallisella tasolla edes tavoitella. Sen sijaan tarvitaan jatkuvasti tiedon ja asiantuntijuuden perustoja ja perusteita kyseenalaistavaa keskustelua.
Oikea ja pätevä tieto muotoutuu ja paljastuu asiallisessa ja sivistyneessä keskustelussa. Sen edellytys ei ole sulkeutuva ja päätökseen tähtäävä, vaan avautuva ja jatkuva keskustelu.
//
Mikko Jakonen on Kulttuuripolitiikan yliopistonlehtori (ma.), Jyväskylän yliopisto. Hän on kirjoittanut Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan keväällä 2017 julkaistun raportin Vastatieto - tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä.
[box type=”shadow”] Tämä kolumni oli osa Faktabaarin Baaripuhetta. Asiantuntijanäkökulmat ja tulkinnat ovat välttämättömiä, että voimme ymmärtää faktojen asiayhtyksiä sekä muodostaa kokonaiskuvia keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä. #tueFaktabaaria.
Kolumni on lehdistön käytettävissä. Sitä saa käyttää myös vapaana materiaalina kouluissa ja oppilaitoksissa esim. mediakasvatuksen kursseilla. Kirjoitus on julkaistu Creative Commons lisenssillä CC-BY-4.0. Voit siis vapaasti jakaa tai julkaista sen ehdoilla, että a) kirjoittaja, alkuperäinen julkaisu (Faktabaari.fi) ja julkaisupäivä mainitaan ja c) tekstiä tai sen osia ei muuteta tai aseteta irti asiayhteydestään niin, että se luo vaikutelman joko kirjoittajan tai Faktabaarin olevan tämän kirjoituksen sisällön vastaisesti jotain mieltä, tai kannattavan jotain tässä mainitsematonta asiaa. Koska kirjoitus on kolumni, on kirjoittaja vastuussa sen asiasisällöstä. Kirjoitusta voidaan käyttää yhtenä asiantuntijalähteenä faktantarkistusprosissamme. Tällöin siinä esitettyihin väitteisiin etsimme vahvistuksen toisesta, riippumattomasta, luotettavasta lähteestä.[/box]
Editoitu 3.12.2017: Otsikosta poistettu sana “enää” ja kysymysmerkki.
Jaa eteenpäin
